Luonnontilaisuusluokka

Valtioneuvoston soiden ja turvemaiden kestävää ja vastuullista käyttöä ja suojelua koskevan periaatepäätöksen (30.8.2012) taustaraportissa (Ehdotus soiden ja turvemaiden kestävän ja vastuullisen käytön ja suojelun kansalliseksi strategiaksi (Työryhmämuistio, MMM 2011:1)) on kuvattu ns. soiden luonnontilaisuusluokitus ja sen määrittely seuraavasti:

(Suoyhdistymien tai suokokonaisuuksien luonnontilaisuusasteikko) on soiden luonnontilaisuutta kuvaava luokitus, joka on tarkoitettu käytettäväksi maankäytön suunnitteluun. Maakuntakaavoitus ja yleiskaavoitus sekä toimialat, joilla muutetaan soiden käyttömuotoja, voivat käyttää tätä menettelyä. Metsätaloudessa luokittelu soveltuu tarvittaessa aluetasoiseen suunnitteluun silloin, kun harkitaan soihin ja turvemaihin liittyviä käyttömuotomuutoksia.

Luokittelu on laadittu mahdollisimman yksinkertaiseksi, mutta samalla on pyritty kattavuuteensuoluonnon vaihtelevuutta ajatellen. Asteikossa on kuusi luokkaa, mutta käytännössä se muodostaa liukuvan sarjan luonnontilaisista soista luonnontilansa menettäneisiin soihin. Luokittelun perustana on suon vesitalouden luonnonmukaisuus, sillä suot ja niiden luonnontila perustuvat korkean pohjavesipinnan vesitalouteen. Vesitaloutta arvioidaan ojien esiintymisellä ja vedenpinnan korkeudella. Kolmantena luokitteluelementtinä on kasvillisuus, jossa ilmenevät muutokset myös ilmentävät vesitalouden muutosta.

Käytännössä soiden vesitalous vaihtelee vuosittain. Lisäksi ojien kuivatusteho sekä kasvillisuuden sukkessio ovat muuttuvia ilman mitään uusia toimenpiteitä. Tämän vuoksi luokittelu perustetaan arviointiajan tilanteeseen samalla arvioiden sen pysyvyyttä (ilman toimenpiteitä) korkeintaan 20 vuoden päähän. Suunnittelun aikajänne ei edellytä tämän pidemmälle menevää arviointia.

GTK:n turvevarojen tilinpitopalvelussa esitettävä soiden luonnontilaisuusluokka on määritetty VN:n periaatepäätöksen taustaraportin mukaisella tavalla. Kartoitettujen soiden luokittelussa on käytetty hyväksi uusimpia paikkatieto-, ilmakuva- ja laserkeilausaineistoja sekä GTK:n pistehavaintojen antamaa informaatiota esimerkiksi suotyypistä, ojitustilasta ja puustosta. Kesäkuusta 2011 alkaen luonnontilaisuusluokka on määritetty osana GTK:n turvevarojen kartoitus- ja inventointityötä.

Palvelussa luokiteltujen soiden ja turvemaiden rajaus on GTK:n kartoittaman suokohtaisen tutkimusalueen kattavuuden mukainen. Tutkitun alueen rajaus ei välttämättä vastaa strategian mukaista rajaustapaa, sillä esimerkiksi teiden rakentaminen, pellonraivaus tai turvetuotanto on voinut tutkimuksen tekemisen jälkeen muuttaa rajattavia kokonaisuuksia. Laajoilla tutkimusalueilla voi siis todellisuudessa olla useita luokiteltavia suo- tai turvemaa-altaita. Soiden käytön suunnittelun yhteydessä kohdekohtaisen luokituksen tarkastaminen yhteistyössä GTK:n asiantuntijoiden kanssa on aina suositeltavaa.

Valtioneuvoston periaatepäätös ja sen taustaraportti liitteineen ovat luettavissa osoitteesta http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/luonnonvarat_luonnon_monimuotoisuus_ymparisto/suojaturvemaat.html

Soiden luonnontilaisuusasteikko ja sen soveltaminen on kuvattu taustaraportin luvussa 4.1.1.

Luonnontilaisuusasteikon luokat:
5	Suolla ja sen välittömässä läheisyydessä ei häiriötekijöitä. Suokasvillisuus vallitsee aluskasvillisuudessa (pl. Luontaisesti ruoppaiset tai pohjakerrokseltaan sulkeutumattomat suotyypit). Osassa keidassoiden laiteita voi olla vähäisiä kasvillisuuden muutoksia. Vedenpinta kullekin suopinnan tasolle tyypillisissä rajoissa.
4	Suon välittömässä läheisyydessä tai reunassa häiriö(itä), esim. ojia, tie tms., jotka eivät aiheuta näkyvää muutosta suolla. Osassa keidassoiden laiteita voi kuitenkin olla vesitalouden muutoksia. Suokasvillisuus vallitsee aluskasvillisuudessa (pl. Luontaisesti ruoppaiset tai pohjakerrokseltaan sulkeutumattomat suotyypit). Osassa keidassoiden laiteita voi olla vähäisiä kasvillisuuden muutoksia. Vedenpinta kullekin suopinnan tasolle tyypillisissä rajoissa.
3	Valtaosa suosta ojittamatonta. Aapasuon reunaojitus ei kauttaaltaan estä vesien valumista suolle eikä luonnollista vaihettumista kangasmetsään (tms.); merkittävää kuivahtamista ei suon muissa osissa. Keidassoiden laideosissa voi olla laajalti vesitalouden muutoksia. Suokasvillisuudessa ei muutoksia suon reunavyöhykettä lukuun ottamatta. Keidassoilla laiteella puuvartisten kasvien osuus voi olla merkittävästi lisääntynyt. Suoveden pinta alentunut ojien tuntumassa, joskus myös suon pinta.
2	Suolla ojitettuja ja ojittamattomia osia. Ojitus estää hydrologisen yhteyden suon ja ympäristön välillä. Osalla ojittamatonta alaa kuivahtamista. Keidassoilla ojitus on muuttanut myös reunaluisun ja keskustan vesitaloutta. Suolle tyypillinen kasvistoaines kärsinyt; varpuisuus voi olla lisääntynyt välipinnoilla; merkkejä puuston kasvun lisääntymisestä tai taimettumisesta. Osalla suon ojittamatonta alaa kasvillisuusmuutoksia. Keidassoiden keskiosien muutokset voivat laidetta lukuun ottamatta olla vähäisiä. Suoveden pinta voi olla hivenen alentunut kauempanakin ojista, jos ne ovat "puhkaisseet" laajoja rimpiä tai keidassoiden kuljuja taikka allikoita. Suon ennallistamisen tai suolle tulevien pisto-ojien aiheuttamat taikka esim. penkkateiden patoamat vettymät kuuluvat tähän luokkaan.
1	Vesitalous muuttunut kauttaaltaan, kasvillisuusmuutokset selviä. Puuston kasvu selvästi lisääntynyt ja/ tai alue taimettunut/ metsittynyt. Kasvillisuusmuutokset voivat kauttaaltaan ojitetuillakin alueilla olla hitaita. Alue voi olla myös jäkälöitynyt tai karhunsammaloitunut vailla merkittävää puustokerrosta.
0	Muuttunut peruuttamattomasti: vesitalous muuttunut, kasvillisuuden muutos edennyt pitkälle. Kasvillisuus muuttunut kauttaaltaan ja sen kehitys osissa tapauksista edennyt turvekangasvaiheeseen. Suoveden pinta kauttaaltaan alentunut.

Takaisin alkuun