Pääkaupunkiseutu

GTK:n sekä Espoon, Helsingin ja Vantaan kaupunkien asiantuntijat ovat koonneet yhteen tiedot pääkaupunkiseudun alueellisista maaperän taustapitoisuusselvityksistä. Arseenia on pääkaupunkiseudun maaperässä luontaisesti enemmän kuin suurimmassa osassa Suomea. Teollisuus ja liikenne ovat lisänneet pintamaiden lyijypitoisuuksia laajalla alueella pääkaupunkiseutua. Muun muassa arseeni ja lyijy ovat alkuaineita, joiden taustapitoisuudet pitää ottaa huomioon maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Taustapitoisuus tarkoittaa haitallisten aineiden luontaisesti tavanomaisia pitoisuuksia maaperässä tai sellaisia kohonneita pitoisuuksia, jotka esiintyvät pintamaassa laajalla alueella pilaantuneeksi epäillyn alueen ympäristössä. Tutkimusraportissa esitetään sekä luonnonmaiden että täyttömaiden taustapitoisuuksia pääkaupunkiseudulla.

Tulokset on julkaistu raportissa:

Tarvainen, T., Hatakka, T., Salla, A., Jarva, J., Pitkäranta, P., Anttila, H. & Maidell-Münster, L. 2013. Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet. Summary: Geochemical Baselines in the Helsinki Metropolitan Area. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201. http://tupa.gtk.fi/julkaisu/tutkimusraportti/tr_201.pdf

Tunnuslukuja:

Täyttömaat

Helsingin kaupunki

Näytteenottovuodet: 1996 – 2009

Näytemateriaalit: humus; pintamaa (0 – 40 cm): kuningasvesiliukoiset pitoisuudet alle 2 mm raekoosta

Maankäyttö: näytepaikat on valittu edustamaan luonnonmaita, puistoja ja kerrostalojen pihoja
Helsingin kaupungin ympäristökeskus on selvittänyt 1990-luvun lopulta lähtien tavallisimpien maaperän haitta-aineiden taustapitoisuuksia ja levinneisyyttä Helsingin maaperässä. Näytteenottopaikaksi on ensisijaisesti valittu mahdollisimman luonnontilainen alue. Näytteitä on kerätty eri maalajeista (hiekka, moreeni, savi, siltti, turve, multamaa, humus). Mineraalimaanäytteet on otettu humuksen alla olevasta 40 cm:n kerroksesta.

Kaikista mineraalimaanäytteistä analysoitiin kuningasvesiliukoisia pitoisuuksia. Osasta näytteistä on tehty myös PAH- ja PCB-määrityksiä.

Tuloksia on julkaistu raporteissa:

Salla, A. 1999. Maaperän haitta-aineiden taustapitoisuudet Helsingissä. Eräiden alkuaineiden ja orgaanisten yhdisteryhmien luontaisten ja ilmaperäisten pitoisuuksien summat Helsingin maaperän pintakerroksissa. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 15/99. 25 s + 7 liitettä. http://www.hel.fi/static/ymk/julkaisut/julkaisu-03-09.pdf

Salla, A. 2010. Maaperän haitta-aineiden taustapitoisuudet sekä pitoisuudet puistoissa ja kerrostalojen pihoilla. Östersundomin liitosalueen tuloksilla täydennetty versio. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 6/2010. 16 s. http://www.hel.fi/static/ymk/julkaisut/julkaisu-06-10.pdf

Tunnuslukuja:

Humus
Hiekka
Moreeni
Multa

Espoon kaupunki

Näytteenottovuosi: 2009

Näytemateriaalit: humus: väkevään typpihappoon liukenevat pitoisuudet alle 2 mm raekoosta; pintamaa (0 – 25 cm ja 0 – 2 cm) ja pohjamaa: kuningasvesiliukoiset pitoisuudet alle 2 mm raekoosta

Maankäyttö: näytepaikat on valittu edustamaan luonnonmaita (40 profiilia), taajamien pintamaata (30 näytettä)

Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) maaperägeokemian tietokantaa täydennettiin vuonna 2009 ottamalla ja analysoimalla Espoon kaupungin alueelta 40 luonnontilaisesta maaprofiilista pinta- ja pohjamaa sekä humusnäytteitä. Lisäksi kerättiin ja analysoitiin 0-25 cm ja 0-2 cm:n pintamaanäytteitä 30 taajamakohteesta. Näytteistä analysoitiin kuningasvesiliukoisia pitoisuuksia. Luonnonmaanäytteet edustivat alueen yleisimpiä mineraalisia maalajeja eli savea, moreenia ja lajittunutta hiekkaa ja soraa. Taajama-alueilta valittiin eri maankäyttömuotoja edustavia näytteenottopaikkoja yhteistyössä Espoon kaupungin ympäristökeskuksen kanssa.

Espoon maaperän arseenipitoisuudet ovat suuremmat kuin maaperän tavanomaiset arseenipitoisuudet suurimmassa osassa Suomea kaikissa tutkituissa maalajeissa. Espoon taajama-alueilla suositellaan käytettäväksi arseenin taustapitoisuutena arvoa 10 mg/kg, mikäli vielä tarkempaa paikallista taustapitoisuutta ei ole selvitetty. Lisäksi taajamien ulkopuolella savimaiden koboltti- ja vanadiinipitoisuudet ylittivät paikoin kynnysarvot. Muiden PIMA-asetuksessa mainittujen metallien ja puolimetallien taustapitoisuudet ovat Espoossa pääsääntöisesti pienempiä kuin asetuksen kynnysarvot. PAH- ja PCB-yhdisteiden pitoisuudet olivat pieniä verrattuna PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvoihin.

Taajama-alueiden pintamaassa on keskimäärin enemmän hiiltä, kalsiumia, kadmiumia, kuparia, kaliumia, magnesiumia, mangaania, nikkeliä, fosforia, lyijyä, rubidiumia, rikkiä, strontiumia, uraania ja sinkkiä verrattuna Espoon taajamien ulkopuolelta kerättyjen moreenin pintamaanäytteiden pitoisuuksiin.

Luonnontilaisilla mailla useimpien tutkittujen alkuaineiden pitoisuudet olivat samaa suuruusluokkaa pinta- ja pohjamaassa. Pintamaassa oli usein pohjamaata enemmän elohopeaa, lyijyä, kadmiumia, hopeaa, molybdeenia, antimonia, seleeniä, tinaa ja sinkkiä.

Tuloksia on julkaistu raporteissa:

Tarvainen, T. 2009. Espoon maaperän taustapitoisuudet. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti S41/2010/39. hhttp://tupa.gtk.fi/raportti/arkisto/s41_2010_39.pdf

Jarva, J. 2012. Espoon kaupungin pintamaan taustapitoisuudet. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti 1/2012. http://tupa.gtk.fi/raportti/arkisto/1_2012.pdf

Tunnuslukuja:

Taajamien pintamaa

Vantaan kaupunki

Näytteenottovuodet: 1996, 1997, 2006

Näytemateriaalit: humus; pintamaa (0 – 25 cm): kuningasvesiliukoiset pitoisuudet alle 2 mm raekoosta

Maankäyttö: näytepaikat on valittu edustamaan metsämaita ja peltomaita

Vantaan kaupungin alueella on tutkittu maaperän haitta-aineista erityisesti lyijyn pitoisuuksia laajemmin, koska lyijyä prosessoivaa teollisuutta on ollut alueella 1900-luvun alkupuolelta aina 1980-luvun loppuun asti. Lyijyä on levinnyt ilmaan johdettujen päästöjen kautta melko laajalle alueelle. Aluksi tutkimukset keskittyivät teollisuuslaitosten lähiympäristöön, jossa varsinkin Grönbergin sulaton ympäristön maaperän lyijypitoisuudet olivat suuria. Maaperän taustapitoisuuksien ja samalla lyijyn leviämisen selvittämiseksi tutkittiin maaperän metallipitoisuuksia 20:stä eri tutkimuspisteestä metsämaasta koko Vantaan alueella vuosina 1996 ja 1997. Taustapitoisuuksien merkitys kasvoi, kun PIMA-asetus (VNa 214/2007) tuli voimaan. Tätä ennakoiden kesällä 2006 Vantaalla otettiin lisää näytteitä sekä metsä- että peltomaasta. Analyysivalikoima laajennettiin kattamaan myös PCB-yhdisteet, joita määritettiin osasta näytteitä.

Tulokset on julkaistu pääkaupunkiseudun taustapitoisuusraportissa: